Opel Vivaron historia
Opel Vivaroa (myydään Isossa-Britanniassa nimellä Vauxhall Vivaro) on valmistettu vuodesta 2001 lähtien, ja se on yksi merkin nykyaikaisen malliston tärkeimmistä keskikokoisista kevyistä hyötyajoneuvoista. Malli syntyi Opelin ja Renault’n yhteistyönä hyötyajoneuvosektorilla, ja se pysyi kahden ensimmäisen sukupolvensa ajan läheistä sukua Renault Traficille, vaikka kumpikin valmistaja markkinoi pakettiautoa itsenäisesti. Kolmen sukupolven aikana (Vivaro A, Vivaro B ja Vivaro C) Vivaro kehittyi Renault-pohjaisesta tekniikasta Stellantis-aikakauden EMP2-alustastrategiaan säilyttäen samalla saman ydintehtävän: mukautuva pakettiauto, jota tarjotaan sekä tavara- että matkustajakokonaisuuksina kalustoille, ammattilaisille ja kuljetusyrittäjille. Opel/Vauxhall Vivaro: merkkipaalut ja palkinnotVivaro A debytoi vuonna 2001, ja Vivaron sekä sen sisarmalli Renault Traficin tuotanto alkoi IBC Vehiclesin tehtaalla Lutonissa, Englannissa. Vuoteen 2014 mennessä Opel ilmoitti 600 000 valmistetusta Vivarosta ja esitteli Vivaro B:n uusilla dieselmoottoreilla, jatkaen Trafic-pohjaista kumppanuutta. Merkittävä strateginen muutos tapahtui sen jälkeen, kun Opel/Vauxhall liittyi Groupe PSA:han vuonna 2017: Vivaro C lanseerattiin vuonna 2019 PSA:n EMP2-alustalle, jolloin siitä tuli sellaisten pakettiautojen tekninen sisarmalli kuin Peugeot Expert ja Citroën Jumpy. Vivaro-nimi on kerännyt myös merkittävää tunnustusta – International Van of the Year vuonna 2002 ja uudelleen vuonna 2021 täyssähköiselle Vivaro-e:lle. Opel/Vauxhall korosti, että Vivaron kokonaistuotanto ylitti miljoona yksikköä, kun taas pitkäaikainen Lutonin tehdas saavutti 1,5 miljoonaa ”Vivaro-alustan” pakettiautoa vuonna 2023.Koska mitat ja täydelliset versio-kohtaiset tekniset tiedot on käsitelty omilla teknisillä sivuillaan, linkitämme niihin sen sijaan, että toistaisimme taulukoita täällä: katso Vivaro A:n tekniset tiedot ja Vivaro B:n tekniset tiedot. Opel/Vauxhall Vivaron historia on ensisijaisesti historiaa laajamittaisesta alustan jakamisesta – ensin Renault’n kanssa (Trafic-pohjaiset Vivaro A ja B), sitten Stellantiksen sisällä (EMP2-pohjainen Vivaro C) – pitkäaikaisen tuotantokokemuksen ja usean merkin valmistusstrategian tukemana. |
