Historia: Opel Vivaro B
Opel Vivaro B (Vauxhall Vivaro Isossa-Britanniassa) sai ensi-iltansa vuonna 2014 Vivaro A:n seuraajana ja jatkoi Opel-Renault-yhteistyöhön perustuvaa keskikokoisten pakettiautojen strategiaa. Tämä sukupolvi on historiallisesti tärkeä, koska se edustaa Vivaron viimeistä ”Trafic-pohjaista” lukua: vaikka se sai uuden korin, päivitetyn ohjaamon ja nykyisten Opel-henkilöautojen mukaisen muotoilukielen, Vivaro B säilyi alustaltaan läheistä sukua kolmannen sukupolven Renault Traficille, ennen kuin mallinimi siirtyi PSA/Stellantis-arkkitehtuuriin vuonna 2019. Opel Vivaro B: tuotannon jakautuminen, uudet 1.6 CDTI -moottoritEnnen lanseerausta Opel/Vauxhall ja Renault vahvistivat julkisesti tuotantosuunnitelman: Vivaro B:n kokoonpano keskitettiin Lutoniin, Isoon-Britanniaan, kun taas Renault’n Sandouvillen tehdas valittiin Traficin tuotantoon ja Vivaron H2 (korkea katto) -versioon. Opelin oma historiallinen katsaus Vivaro-mallistoon kertoo, että vuoteen 2014 mennessä tuotantolinjoilta oli rullannut jo 600 000 yksikköä ja että toinen sukupolvi esiteltiin ”edistyksellisellä uudella dieselillä” ja parannetulla käytettävyydellä. Käytännössä Opel korosti kahta uutta dieselmoottoria keskeisenä mekaanisena muutoksena: 1.6 CDTI ja 1.6 CDTI BiTurbo. BiTurbo-järjestelmä hyödyntää sekventiaalista turboahdusta yhdistääkseen vahvemman suorituskyvyn ja paremman hyötysuhteen. Vivaro B -mallistoa tarjottiin edelleen useina korimalleina työhön ja henkilökuljetukseen (mukaan lukien umpipakettiautot ja pikkubussit), ja kaksi pituutta sekä kaksi kattoheightä muodostivat tehdasvalikoiman ytimen Euroopan markkinoilla.Mitat ja täydelliset moottori-/versiotaulukot löytyvät tekniseltä sivulta: Vivaro B tekniset tiedot. Opel Vivaron laajemmassa historiassa Vivaro B on välivaiheen sukupolvi: se on yhä rakennettu Renault-kumppanuuden perustalle, mutta valmistettu Opel/Vauxhallin Groupe PSA -integraation aikana (valmistui 2017), mikä valmisteli vuoden 2019 siirtymistä EMP2-alustalle ja Vivaro C:n lanseerausta. |
