Mercedes Sprinterin historia - jakeluauton uudet kasvot
Mercedes Sprinter I:n ensimmäinen virallinen esittely tapahtui vuonna 1995 autonäyttelyssä. Se oli ensimmäinen Mercedes-Benzin pakettiauto, jolla oli oma mallinimi - Sprinter. Kehittäjät halusivat tehdä pakettiautosta mukavamman tekemällä siitä enemmän henkilöauton kaltaisen. Parempien ajo-ominaisuuksien ja pidon lisäksi Sprinter I:ssä oli myös Mercedes W124:n kellot. Aiemmat mallit kantoivat numeromerkintöjä (T1). Uuden pakettiauton esittelyyn liittyi uuden Mercedes-Beznz Vans -yksikön perustaminen, joka vastasi Sprinter I:n tuotantoprosessista ja jakelusta maailmanmarkkinoille. Saksan tehtaiden tuotannon lisäksi Mercedes laajensi tehtaita Argentiinassa, Meksikossa, Taiwanissa ja Venäjällä. Saksalainen pakettiauto oli niin innovatiivinen ja teknisesti edistyksellinen, että se voitti Vuoden pakettiauto 1995 -tittelin.
Mercedes Sprinter 1995 esite
Sprinter I:n laajennetut varusteet
Ensimmäisen sukupolven Sprinterissä oli levyjarrut kummallakin akselilla, ABS tai jopa ESP (vuodesta 2002 lähtien). Myös korin muotoilua muutettiin täysin, jolloin ajoneuvon etuosa sai virtaviivaisemman muodon. Vuoden 1985 Ford Transitista alkanut suuntaus on jatkunut nykypäivään asti, ja Mercedes päätti siirtyä tähän vasta vuonna 1995. Moottori ei enää aiheuttanut lisämelua, koska se sijaitsi ohjaamon ulkopuolella. Mallia oli alusta alkaen saatavana kolmella eri akselivälillä, kahdella korkeudella ja kahdella pituudella. Matkustajaversioita oli saatavana 7- ja 9-paikkaisina VW LT:n tapaan. Suuri kiinnostus saksalaista pakettiautoa kohtaan johti Sprinter I:n tuotannon laajentamiseen nimellä "Classic" ja tuotannon aloittamiseen uudelleen Venäjän markkinoille vuodesta 2013 alkaen. Sprinter I:n suurin ongelma oli sen korroosioalttius, joka söi ajoneuvon koria ennenaikaisesti. Kuljettajien saatavilla oli kaksi dieselmoottorisukupolvea: 2,3-litrainen 78 hevosvoiman moottori ja ikoninen 2,9 litran moottori, jota käytettiin aiemmin G- ja E-luokissa ja jossa oli 122 hevosvoimaa. Vaihtoehtona oli myös 143 hv:n bensiinimoottori, mutta se oli paljon harvinaisempi. Moottoriversiosta riippumatta ajoneuvo voitiin varustaa automaattivaihteistolla.
Sprinter James Cook ja muut Mercedes-versiot
Ensimmäisen sukupolven Mercedes Sprinteristä oli tarjolla muun muassa minibussiversioita, joita käytettiin suosiolla henkilökuljetusautoina. Kaupunkiliikenteeseen tehtyjä tehdasversioita olivat 13-, 16- ja 19-paikkaiset versiot. Jo ennen 2000-luvun alkua Mercedeksessä oli digitaalinen matkamittari nopeusmittarin alapuolella. Saatavilla oleviin varusteversioihin kuului manuaalinen ilmastointi, turvatyyny ja analogisen kellotaulun kanssa vaihdettava kierroslukumittari. Vuonna 1995 markkinoille tuli matkailuautoversio, jota kutsuttiin James Cook Sprinteriksi. Mercedeksen matkailuautossa oli wc, keittiö ja nukkumatila neljälle hengelle. Nimi viittasi englantilaiseen matkailijaan ja tutkimusmatkailijaan. Markkinoilla oli myös ikoninen Westfalia-korimalli. Vuonna 1998 markkinoilla debytoi 4x4-ajolla varustettu pakettiautoversio, joka oli suunniteltu Mercedeksen suurimpiin versioihin. Seuraavina vuosina oli myös Amerikan markkinoille suunniteltuja kaksoiskonstruktioita, joita myytiin nimillä: Freightliner ja Dodge Sprinter.
